TÄNÄÄN SE TAPAHTUU!

Maailman ensi-iltansa saa Aaro Vuotilan kirjoittama lastennäytelmä Toivo Elvis Tähti!

Tunnelmat ovat jännittyneet. Miten esitys otetaan vastaan? Meneekö kaikki hyvin? Tuleeko yleisöä paikalle? Miten kriitikko näkee jutun eli tuoko arvio meille katsojia vai vieko se niitä? Pysyykö viikset ja tippuuko sydän? Huh!

Meillä on ollut kaksi yleisöennakkoa ennen ensi-iltaa. Ne ovat olleet todella tarpeellisia! Olimme viime sunnuntaina Virroilla, Killinkoskella heidän kyläjuhlissaan esiintymässä. Paikalla oli noin 100 ihmistä. Tuo ennakko oli hyvä muistutus siitä miten ei kannata reissuun lähteä...

Meillä oli ollut harjoitukset Vakiopaineessa ja sieltä lähdimme vauhdilla seuraavan tieltä. Kun Killinkoskella aloimme laittaa rekvisiittaa paikoilleen tuntia ennen esitystä, huomasin, että matkasta oli jäänyt yli puolet minun roolihenkilöistäni! Näyttelen neljää roolia ja heillä on omat piirteensä, jotka tekevät heistä heidät. Minulta oli jäänyt isän viikset ja kypärä. Äidin peruukki ja terapeutin kulmakarvat. Lähes samalla hetkellä, kun tajusin tämän kauhean tosiasian valot menivät pimeiksi, eivätkä suostuneet syttymään enää uudelleeen. Miehet jäivät selvittämään valo-ongelmaa ja minä etsin keikan tilaajan käsiini. Kerroin tilanteen ja kysyin, löytyykö paikkakunnalta harrastajateatteria, josta voisin lainata unohtamiani tavaroita. Ja koska Suomi on luvattu harrastajateatterimaa, teatteri ja tavarat löytyivät! Vielä oli yksi ongelma, isän kypärä. Toivon isä on vapaapalokuntalainen, joka ei luovu kypärästään koskaan. Meille oli sattunut uskomaton sattuma esiintymispaikan suhteen. Samassa tilassa, jossa esiinnyimme oli nimittäin VPK:n näyttely, jossa oli täsmälleen samanlaisia kypäriä kuin mikä minulla on lainassa! Sain siis kypäränkin lainaan ja vieläpä samanlaisen! Tällä välin valot olivat mystisesti korjaantuneet ja pääsimme aloittamaan esityksen ajallaan. Mutta tästä muistutuksena tarkistamme tavarat AINA pakatessa, että kaikki tulee mukaan.

Toinen ennakko oli oppilailleni Kansalaisopistossa. Se meni jo rennommin, kun tavarat olivat mukana - melkein! Olimme unohtaneet baarijakkaran, joka on olennainen osa lavastusta, kotiin eteiseen. Aaro otti lennosta jakkaran näyttämön sivusta näytelmän jo alettua. Ja tuli vielä toinenkin moka. Näytelmässä äiti vie Toivolle iltapalaa, keksipaketin. En löytänytkään keksipakettia mistään, kun olin hakemassa sitä näyttämön takaa. Paikkasin tilanteen lennossa ja ajattelin, ettei keksejä tänään ole. Sitten tajusin, että koko näytelmän kulku muuttuu ellei keksejä löydy. Päätin viedä toisen laatikon tilalle ja sitä ottaessa löytyi oikea paketti sen sisältä. Huh, mikä sattuma! Tämän jälkeen sovimme vähän tarkemmin, että mitä tavaroita kumpikin laittaa paikoilleen ennen esitystä.

Tänään toivottavasti tavarat ovat paikoillaan ja meininki kohdillaan! Ihana saattaa tämä juttu yleisön eteen!