tunteiden pyörteessä

Kun näytelmä käsittelee lapsuutta ja lapsen suhdetta vanhempiinsa ja toisinpäin kaivaa se varmasti itsekultakin tekijältä tunteita lähelle pintaa. Kun on vielä itse kirjoittanut tekstin niin aivojen tunnekeskus kuohuaa.
On hienoa päästä taas näyttelemään ja eritoten harjoittelemaan. Se on kuitenkin aivan toisenlaista kuin mikään muu. Vaikka on kirjoittaessaan jotain mielikuvitellutkin niin kaikki muuttuu uudeksi harjoitellessa. Teksti aukeaa ja antaa uusia suuntia tekemiselle. Eilisissä harjoituksissa konkretisoitui taas kerran todeksi uskomani seikka, että jos ajatus ei ole kohdillaan niin tekstikään ei kulje. Kun on kirjoittanut repliikin jollain ajatuksella ja näyttelijänä meneekin eri latuja niin ei osaakaan tekstiä joka vielä hetki sitten on ollut täysin kirkasta.

Kaiken tämän aivojumpan ja tunteiden pyörteissä suunnistuksen lisäksi ja kevennykseksi on upeaa leikkiä askartelemalla ja rakentamalla. Työn alla on kiertuekäyttöön soveltuva lavastus tähän näytelmään.



Pikapienoismalli mallintamaan taustasermin olemusta.







Onnellisten tuulten myötäisessä kulkee projektimme kun annun esittämä isä sai olennaisesti henkilöönsä liittyvää rekvisiittaa ihan lähinaapurista. Olemme siis sijoittuneet maantieteellisesti positiiviselle seudulle!!!


näyttelijä ottaa ohjeita vastaan.