Toivon isä antaa turvallisuus ohjeita.
Ohjaaja työssään.
Toivo tulee pois "maan alta".
Ensimmäiset kaksi harjoituspäivää takana. Käytiin koko teksti lukien ja tehden läpi. Vaikuttaa tosi hauskalta, omakohtaiselta, koskettavalta ja näyteltävältä!
Hieman hikoilutti tässä meidän olohuone-harjoitustilassa, kun näyttelin Toivon isää, äitiä, terapeuttia ja tyttöystävää, mutta hauskaa oli! Vihdoinkin minäkin pääsen tekemään monta roolia samassa näytelmässä. Ymmärrän ihan toisella tavalla kuinka kuuma siinä voikaan tulla. Aikasemmin olen kadehtien katsonut hikoilevia Minnaa, Jounia ja Pasia, kun he ovat Teatterikoneen jutuissa päässeet vaihtamaan vaatteita ja tekoviiksiä sermin takana ja yleisö on nauranut maha kippurassa. Mutta nyt muuttuu ääni kellossa ja toivottavasti yleisö nauraa taas maha kippurassa.
Aila on ihana ohjaaja, ainakin näin kahden päivän kokemuksella :) Tästä prosessista oppii varmasti paljon myös ohjaamisesta. Voih, olen niin iloinen kun saa tehdä tämmöisiä juttuja! Kiitos maailma!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti